Yrittäjätarina – Liisa Häkli – Ommellinen Oy

Kuka olet, Ommellinen Oy:n Liisa Häkli? 

Olen koulutukseltani erityisluokanopettaja ja minulla oli hyvä virka valtion erityiskoulussa. Olen aina ollut hyvin työorientoitunut ja lähtenyt töihin lapsieni ollessa vielä hyvin pieniä. Ennen kolmannen lapsemme syntymää pohdimme mieheni kanssa, voisiko ompelublogistani tehdä yrityksen ja saada sen avulla kotonaoloaikaa hieman pidennettyä. Moni ystävistäni pyysi minua ompelemaan heille vaatteita ja aluksi ajatus olikin myydä heille vain muutama tunika kuukaudessa. Perustin toiminimen siis aika kevyin ajatuksin, ilman sen suurempia tavoitteita. Mutta kyllä niitä tunikoita osti lopulta joku muukin. Oli ullakko, missä ommella ja mies, kuka teki verkkokaupan. Valokuvausstudio rakennettiin näppärästi kotiin talon rakentamisen ajalta jääneistä suodatinkankaista. 

Mutta kyllä niitä tunikoita osti lopulta joku muukin. Oli ullakko, missä ommella ja mies, kuka teki verkkokaupan. 

Alkuun ajan löytäminen tekemiseen oli haastavaa, kolmen lapsen kotihoidon ohella. Oma valmiuteni tehdä töitä vuorokauden eri aikoina sekä iso palo tekemiseen auttoivat. Sain apua mieheltäni, perheeltäni ja muutamilta ystäviltäni. Alkuun myös raha oli tekijä, mitä piti hieman laskea. Yrityksellä ei ollut juurikaan kiinteitä kuluja, mikä toki auttoi paljon. Ostin materiaalit niillä rahoilla mitä minulla oli, tein uusia vaatteita ja niiden mentyä kaupaksi sain taas ostettua lisää materiaaleja. 

Töitä piti välillä tehdä lasten kanssa, mikä vaati kestävyyttä sekä lapsilta että aikuiselta. Muistan hetkenjolloin hain matkahuollosta kankaita. Pienin jäi itkuhälyttimen kanssa nukkumaan autoon, kaksi piti kädestä. Pienin heräsi, hain hänet rinkkaan selkään, toiset pitivät kiinni rinkan naruista ja minä kannoin isoja kangasrullia autoon. Kyllä ohikulkijoita hymyilytti. Muistan myös, kun pienin lapsistani lepäsi leikkuupöydällä. Tällöin pystyin leikkaamaan ja lepertelemään lapselle samaan aikaan. Olin ison muutoksen edessä, kun hän alkoi liikkua ja tarvikkeet kiinnostivat enemmän kuin äidin lepertely. 

Miten toimintani on uudistunut? 

Ensin oli alihankintaa, sitten kaikki ompelu siirtyi taas takaisin itselle. Matkan varrella on tullut lisää ihmisiä jakamaan työkuormaa, liiketoimintakauppa ja kaksi toimitilamuuttoakin tähän mahtuu. Jokaisessa isossa muutoksessa syntyy tarve kehittää monia pieniäkin asioita ja sitä tapahtuu arjessa muutenkin paljon. 

Kokemus kehittää toimintaa. 

Pieni yritys on hyvin joustava ja asioita tehdään yhdessä. Yksi iso konkreettinen uudistus on verkkokauppa-alustan vaihdos ja sitä kautta syntynyt uusi, toimivampi verkkokauppa. Vaihdon jälkeen toimintavarmuus kasvoi merkittävästi ja asiakkaan ostokokemus on ollut selkeämpi.  

Apua saa, kun sitä osaa pyytää. Yrityskummit, Ely:n konsultointipäivät, oma asiantuntija luomassa rakenteita. Mielestäni aina pitää olla valmis uudistumaan ja kehittymään. Jos yrittäjä ei näe sille tarvetta, ihmettelen suuresti. Elämä ympärillä kehittyy ja yrityksen on oltava valmis muuttumaan siinä mukana. Uudistus ei tarkoita sitä, etteikö vanhoja hyviksi havaittuja asioita voisi pitää kelkassa mukana. Mutta joskus niitä peruspilareitakin on hyvä ravistella. 

Elämä ympärillä kehittyy ja yrityksen on oltava valmis muuttumaan siinä mukana. Uudistus ei tarkoita sitä, etteikö vanhoja hyviksi havaittuja asioita voisi pitää kelkassa mukana. 

 

Riskejä on otettava 

Olemme ostaneet toisen yrityksen liiketoiminnan. Ostimme aluksi kyseiseltä yritykseltä kaikki materiaalit ja kun yrittäjä päätti eläköityä, oli pakko tehdä päätös suuntaan tai toiseen. Kävelin pankkiin ja otin lainaa henkilökohtaisella takauksella sillä ajatuksella, että saamme sen virkatyön avulla maksettua, mikäli homma kaatuu. Päivääkään en ole tätä päätöstä katunut. Liiketoimintakauppa mahdollisti nopean kasvun ja asiat tapahtuivat ilman odottelua, kontaktien etsintää tai kuosipatterin keräämistä. 

Riskejä täytyy välillä ottaa – toki huonoin skenaario mielessä vilahtaen. 

Toinen isompi riskihetki oli useamman työntekijän palkkaaminen sekä uusien toimitilojen hankkiminen samaan syssyyn. Sitäkään päätöstä en ole koskaan katunut. Uskon, että riskinottohetkillä sitä tekee tiedostamattomasti sopimuksia itsensä kanssa, että tästä mennään läpi kovan työnteon avulla ja se kantaa kyllä. Liikaa ei saa pelätä, koska se vaikuttaa oman suoritustasoon. 

Vaihtaisin, mutta en kuitenkaan..

En ole täysin varma, tekisinkö kaiken uudestaan samalla tavalla. Ottaisin ainakin paremmin selvää asioista, tai palkkaisin henkilön tekemään sen meidän puolestammeJonkun kokeneen yritysmentorin, joka olisi saatavilla palkkaa vastaan aina.Työnantajalla on paljon vastuita ja velvollisuuksia, mitä kukaan ei automaattisesti kerro. Asiat sillä saralla on tehtävä oikein. Myös rakenteita olisi hyvä luoda systemaattisesti. Arki ja iso työmäärä vievät herkästi mukanaan ja eri toiminnoille syntyy mallit ilman syvempää ajatusta. Suunnittelu- ja tulevaisuusajattelulle on syytä varata aikaa, koska itsestään ne eivät kehity. 

Terveisiä juuri sinulle 

Usko itseesi ja siihen mitä teet. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi. Vain harva taputtaa alun haparoinnin aikana olalle ja sanoo ”hyvin se menee”. Pitää olla valmis tekemään töitä. Yrittäjänä sinulla on vain yksi elämä, ei erikseen työtä ja vapaa-aikaa. Toki lomaa ja vapaata on pidettävä, mutta yritys tuskin koskaan poistuu kokonaan mielestäsi sinäkään aikana. Pitää uskaltaa iloita onnistumisista, koska ne saavat yrittäjän janoamaan lisää. Asioille pitää antaa myös aikaa – jos teet jotain tänään, ei se välttämättä näy tilillä vielä huomenna. 

Mutta mikä tärkeintä, palkkaa heti alussa hyvä kirjanpitäjä.